Esteettömyysvalinnat

Alppihiihto vetää rinteeseen vuodesta toiseen
Alppihiihto vetää rinteeseen vuodesta toiseen
Tuomo Kosonen suosittelee alppihiihtoa kaikille talviurheilusta pitäville. Kunto kasvaa taitojen karttuessa. Itse hän aikoo jatkaa niin kauan kuin terveys kestää.

Alppihiihto vetää rinteeseen vuodesta toiseen

Kun Kuopion Veden laitosasentaja Tuomo Kosonen sujahtaa suksilla rinnettä alas, kyse on rennon sunnuntailaskettelun sijaan vauhdikkaasta ratalaskusta.

Seitsemän paria eripituisia alppihiihtosuksia, kolmet monot ja lukematon määrä sauvoja odottavat rinnekauden alkua huollettuina ja tarkassa järjestyksessä siilinjärveläisen autotallin kaapissa.

Viime vuonna alueen rinteet olivat laskukunnossa jo marraskuun lopulla, mutta myöhimmillään radalle on päässyt vasta tammikuussa.

– Olen huomannut selvästi, että talvet ovat lämpimämpiä kuin ennen. Joskus olemme keväällä laskeneet kisoja vesisateessa. En tiedä, kauanko Suomessa voi vielä harrastaa alppihiihtoa ilmastonmuutoksen vuoksi, sanoo Tuomo Kosonen, joka löysi tiensä alppihiihdon pariin ensimmäisen kerran teinivuosinaan 1970-luvulla.

Hiipunut innostus syttyi uudelleen reilut parikymmentä vuotta myöhemmin, kun hänen vanhempi poikansa halusi alkaa harrastaa alppihiihtoa kodin lähistöllä sijaitsevassa Kasurilan hiihtokeskuksessa. Siellä paikallinen aikuisryhmä houkutteli isä-Tuomon takaisin suksille. Hän jäi nopeasti koukkuun – ja osallistui jo heti ensimmäisellä kaudella ratalaskukisoihin.

Sittemmin Kosonen on kolunnut kotimaan Finnish Alpine Masters -sarjan kisoja melkein joka vuosi ja saavuttanut niissä menestystä. Suomenmestaruuksia on kertynyt kymmenkunta, viimeisin kolme vuotta sitten.

Pujottelun ja suurpujottelun lisäksi miehen suosikkeihin kuuluu supersuurpujottelu, lyhyesti Super-G:ksi kutsuttu laji, jossa vauhdit nousevat lähelle syöksylaskua. Pujottelussa vauhti kiihtyy noin 50 kilometriin tunnissa, suurpujottelussa 50–80 kilometriin ja Super-G:ssä jopa 110 kilometriin.

– Super-G:ssä kepit ovat harvassa, mutta pujottelussa ne tulevat vastaan noin sekunnin välein, jolloin pitää vaihtaa suuntaa. 30 kepin radan laskemiseen menee puolisen minuuttia, ja pulssi nousee maksimiin, Kosonen kuvailee.

Omien poikien kautta junnuvalmentajaksi

Kun myös Kososen nuorempi poika alkoi harrastaa alppihiihtoa, isä ryhtyi vapaaehtoisena valmentamaan 10–15-vuotiaiden junioriryhmää.

– Valmensin heitä kuusi seitsemän vuotta, mutta sitten en enää jaksanut, kun lapsilla oli jopa neljät harjoitukset viikossa ja itsellä kolmet. Lähes joka päivä olin rinteessä, joten viikko oli täynnä ohjelmaa, hän muistelee takavuosien vauhdikasta menoa.

Sittemmin seuran varttuneempi väki perusti oman Kasurila Ski Team ry:n, joka lupsakkana savolaisena seurana tarjoaa matalan kynnyksen astua alppihiihdon maailmaan. Hiihtokoulussa opetetaan myös ratalaskua, ja Kosonen opastaa aloittelijoita omien laskujensa ohessa.

1400 tuomokosonen 6

Pitää pois sohvan pohjalta

Harrastuksen parista löytynyt mukava kaveripiiri on Kososen mukaan yksi tärkeimmistä syistä, miksi hän viihtyy talvisin rinteessä.

– Lisäksi saan siinä liikuntaa. Jos en kävisi laskemassa rataa, makaisin sohvan pohjalla. Olisi hyvä käydä myös kuntosalilla, mutta ei sinne enää jaksa mennä, kun on kolme kertaa viikossa laskuharjoitukset, hän naurahtaa.

Ratalasku on Kososen mukaan siitäkin oiva harrastus, että se piti aikoinaan omat pojat kaidalla tiellä.

– Heidän harrastukseensa on mennyt paljon rahaa, mutta nyt näkee, että heistä on kasvanut kunnon miehiä.

Syöksyrinne Italiassa otti koville

Kasurilan rinteet sijaitsevat Siilinjärvellä vain kymmenen minuutin ajomatkan päässä kotiovelta; isompiin Tahkon rinteisiin ajaa puolisen tuntia. Tahkolla ja Levillä pystyy laskemaan vauhtilaji Super-G:tä.

Muutama vuosi sitten Kosonen kokeili Keski-Euroopan maailmanluokan rinteitä Italian Bormion hiihtokeskuksessa. Reissu jäi mieleen huimista maisemista ja siitä, että alueelta pääsi pois aivan viime tingassa ennen kuin korona sulki rajat ja koko maailman.

– Kävimme viidellä eri alueella viikon aikana. Pidemmät rinteet kävivät kunnon päälle, ja piti hengähtää välillä, kun laskettelin samalla leikkaavalla tyylillä kuin täällä. Tulin alas Bormion syöksyrinteen, jota lasketaan maailmancupin kisoissa. Yhdellä vedolla en jaksanut sitä laskea, eikä kaikkia sen osia ollut lumetettu silloin. Nyt voin katsoa talvisin alppihiihtokisoja telkasta ja muistella omaa laskuani.

Levillä järjestetään tammikuussa 2024 masters-luokan maailmancupin kisat, joihin osallistuminen kutkuttaa Kososta.

– Siellä olisi hieno mahdollisuus käydä kokeilemassa omia taitoja isossa seurassa. Kyllä koukuttaisi käydä katsomassa, mikä on kansainvälinen taso.

1400 tuomokosonen 2

Tuomo Kosonen Baltic Open -kisoissa vuonna 2004.