

Timo Hämäläinen muistelee lämmöllä opiskeluvuosiensa kesätyötä Itkonniemen vesilaitoksella
Timo Hämäläinen selaa vanhaa lokikirjaa, kun silmään sattuu tutulla käsialalla tehty merkintä. Hämäläistä hymyilyttää.
Huuhteluvesipumpun hypon syöttölaite KS-450 ei toimi.
Perässä on kunnossapidon jättämä kommentti: Jos ei toimi, tärräätä kevyesti kovalla esineellä.
Ruutuvihkoon tehdyt merkinnät ovat heinäkuulta 1987, ja niistä ensimmäisen kirjasi ylös Kuopion vesilaitoksen käyttöpäivystäjä Timo Hämäläinen.
Lokikirja löytyy Itkonniemen vesilaitoksen vanhasta valvomosta, joka toimii nykyään museohuoneena. Hämäläinen vieraili entisellä työpaikallaan ja muisteli Pisaroita-lehdelle, millaista oli työ vesilaitoksen päivystäjänä 1980-luvun lopun Kuopiossa. Hän on nykyään hankintayhtiö Sansian liiketoimintajohtaja.
Arvokasta työkokemusta
Hämäläinen työskenteli vesilaitoksen käyttöpäivystäjänä vuosina 1987 ja 1988. Tuolloin parikymppinen Hämäläinen oli diplomi-insinööriopintojensa loppusuoralla. Hän valmistui Lappeenrannan teknillisestä korkeakoulusta 1989.
Opintoihin kuului pakollinen työharjoittelujakso, ja lisäksi nuorta opiskelijaa kiinnostivat lisätienestit. Kumpikin tarve täyttyi käyttöpäivystäjän lomansijaisena kotikaupungin Kuopion vesilaitoksella.
Käyttöpäivystäjä tarkkailee keskusvalvomosta, että vesilaitokset ja vesihuoltoverkosto toimivat häiriöttömästi. Iltaisin ja öisin päivystäjä oli yleensä ainoa työntekijä talossa.– Alussa vastuu ison laitoksen valvomisesta pelotti. Mutta sain hyvän perehdytyksen ja tykkäsin työstä kovasti.
Entisajan teknologiaa
Ensimmäisenä vuotenaan Hämäläinen työskenteli vanhassa valvomossa, jonka laitteisto on nyt museotavaraa. Käytössä oli yksi saksalaisvalmisteinen keskustietokone, ja takaseinällä analogiset piirturit raksuttivat paperille tietoa veden kulutuksesta.
– Piirtureista näki kuopiolaisten elämänrytmin. Vedenkulutus nousi viiden jälkeen aamulla, ja suurimmat piikit olivat 7–8 aikoihin.
Päivystäjän työhön kuului paljon käsipelillä säätämistä, jonka on nykyään korvannut automatiikka. Vaativin työtehtävä oli laitoksen alas- ja ylösajo, joka piti tehdä kerran viikossa.
– Siinä ei todellakaan painettu vain off-nappulaa. Se oli monivaiheinen homma, jossa piti kiertää eri puolilla laitosta käsittelemässä nappuloita ja säätimiä.
Työtä ei helpottanut, että siihen ei ollut kunnollisia kirjallisia ohjeita. Niinpä Hämäläinen naputteli sellaiset itse kirjoituskoneella, jotta kaikkea ei tarvinnut muistaa ulkoa. Ohjeita käyttivät kollegatkin.
Vedenpaisumus vesilaitoksella
Hämäläisen työvuoroille ei sattunut isompia vedenjakeluhäiriöitä. Vesilaitoksella sattui sen sijaan kerran vahinko, josta päivystäjäkään ei selvinnyt kuivin jaloin.
Huoltomiehet olivat tyhjentämässä vesiallasta laitoksen yläkerrassa kesällä 1987, kun vedet karkasivat altaasta.
– Olin silloin päivävuorossa valvomossa. Ihmettelin veden kohinaa, ja kohta vettä syöksyi portaikossa valvomon takana. Sitä tuli järkyttävät määrät.
Tilanne oli huolestuttava, sillä vesi pääsi kellariin, jossa oli tuolloin laitoksen sähkökeskus.
– Valvomossa oli yhtäkkiä puolenkymmentä äijää ryntäilemässä. Mietittiin, että lähdetäänkö karkuun vai saadaanko tilanne pelastettua.
Pahimmalta vältyttiin, kun joku huoltomiehistä keksi pumpata enimmät vedet kellarista uppopumpulla.
Vanha valvomo poistui käytöstä Hämäläisen työaikana. Toisena kesänään hän päivysti uudisrakennukseen valmistuneessa valvomossa, jossa oli uudet tietokoneet ja digitaaliset piirturit.
Vanhasta valvomosta Hämäläisellä on muistona valokuvia. Hän harrasti valokuvausta, ja töissä kulki mukana joskus järjestelmäkamera.
Kuviin on tallentunut omakuva sinitakkisesta nuorukaisesta näyttöpäätteen ääressä. Ja vesilaitoksen rannassa yövuoron päätteeksi ikuistettu kaunis auringonnousu.
