Perusmaksun tarkoituksesta

Vesihuoltolain mukaan maksujen tulee olla sellaiset, että pitkällä aikavälillä voidaan kattaa vesihuoltolaitoksen uus- ja korjausinvestoinnit ja kustannukset. Vesihuoltolaitoksen tulee periä vesihuollosta käyttömaksua. Lisäksi laitos voi periä liittymismaksua ja perusmaksua sekä muita maksuja laitoksen toimittamista palveluista.

Vesihuoltolaitoksen käyttömaksu perustuu käytetyn veden määrään. Sen sijaan perusmaksun tarkoituksena ei ole vaihdella käytön mukaan. Perusmaksulla katetaan kiinteistön liittymästä laitokselle aiheutuvia kiinteitä kustannuksia, jotka eivät riipu palvelun käytön määrästä. Perusmaksun avulla voidaan turvata tasaisemmat maksutulot, vaikka vedenkulutus vaihtelisikin.

Kiinteitä kustannuksia syntyy vesihuollon rakenteiden, järjestelmien ja toimitusvalmiuden ylläpidosta. Vesihuoltolaitoksen täytyy olla valmis toimittamaan palvelua 24/7, vaikka asiakas ei sitä jatkuvasti käytäkään. Vesihuoltolaitoksen kustannuksista yli 80 % on kiinteitä, käytöstä riippumattomia. Niitä jaetaan perusmaksulla liittyjien kesken käyttäen jakoperustetta, joka ilmentää aiheuttamisperiaatetta. Perusmaksun perusteena käytetään yleensä liittyjän vesivarausta, jota kuvaavat esimerkiksi kiinteistön kerrosala tai vesimittarin tai putken koko.

Koska vesihuoltolain mukaan hinnoittelun tulee edistää myös veden säästäväistä käyttöä, osa kiinteistä kustannuksista joudutaan kattamaan käyttömaksulla. Käyttömaksulla katetaan lisäksi muuttuvia kustannuksia, joiden osuus laitoksen kustannuksista on keskimäärin 20 %. Niillä tarkoitetaan kustannuksia, jotka riippuvat käytetystä vesimäärästä. Niitä ovat esimerkiksi veden käsittelystä ja pumppauksesta aiheutuvat energia- ja kemikaalikustannukset.