Historian havinaa: Kuopion yli 100-vuotias vesilaitos

Uudessa pumppuhuoneessa oli kaikki jämptisti paikallaan.

Ennen vesilaitosta vettä saatiin jätevesien pilaannuttamista kaivoista, lähteistä ja järvistä. Talvisin kairattiin avannot käyttö-, pyykki- ja palovesille.

1800–1900-lukujen vaihteessa Kuopioon syntyi teollisuutta, kauppa vilkastui ja liikenne kehittyi. Keskitetty vedenjakelu oli kehittyvissä kaupungeissa tärkeä erityisesti paloturvallisuuden takia. Puiset kaupungit olivat kuin vanhat havumetsät, jotka toistuvasti paloivat luonnontilassa maan tasalle. 

Järjestäytyneen vedenhankinnan ensimmäinen muoto olivat yleiset kaivot, joiden vettä kuitenkin pilasi viemäröinnin puutteesta pihoille kaadetut jätevedet ja eläintenpito. Kaivojen ohella vettä saatiin lähteistä ja järvestä. Talvisin käytössä oli avantoja, joita kairattiin eri käyttötarkoituksiin. 

Vakinaisen sotaväen sijoituttua Kuopioon vuonna 1880 heräsi ensimmäisen kerran ajatus keskitetystä vedenhankinnasta ja kunnallisesta vesijohdosta kasarmin ja kaupunkilaisten tarpeisiin. Lopullinen suunnitelma Itkonniemeen sijoittuvasta Kuopion vesilaitoksesta hyväksyttiin 25.4.1913. Kallavedestä pumpattu vesi käsiteltiin hiekkasuodatusmenetelmällä ja johdettiin kulutukseen päävesijohdon ja Huuhan vesisäiliön kautta. Vedenottopaikaksi valittu Itkonniemi oli asuttamaton ja pitkälti luonnontilassa oleva alue kaukana kaupungista syvän veden ja virtauksen äärellä. 

Johan Viktor Strömbergin suunnittelema punatiilinen pumppuhuone torneineen edustaa aikansa jugendtyylistä teollisuusrakentamista. Mainittakoon, että Strömberg suunnitteli myös Kuopion kauppahallin ja Kuopion museon. Pumppukoneiden ensimmäinen, historiallinen käynnistys aiheutti lauantaina 8.11.1913 kaupungintalon kohdalla Tulliportinkadulla pienen tulvan. Pääjohtoon oli jäänyt epävarma kohta, josta vesi tunki paineella ulos puhkaisten monimetrisen maakerroksen yläpuolellaan. 

Seuraavan vuoden lopussa vesijohtoon liittyneitä kiinteistöjä oli 254, verkoston pituus noin 20 kilometriä ja kaupungin asukasluku 17 000. Vesijohdon eduista huolimatta yksityisten talojen liittyminen vesijohtoon oli hidasta ja vesimittareiden hankinta hankalaa. 1930-luvun alussa verkosto kattoi ruutukaavakeskustan. 

Kulkutautiepidemioiden, kaupungin kasvun ja vedenkulutuksen laajentumisen vuoksi vaatimukset veden puhtaudesta kasvoivat. Vuonna 1939 rakennetun modernin pumppuaseman ja vaakaselvityslaitoksen myötä Kuopioon saatiin vesi, joka oli kirkasta, väritöntä ja sen pH oli oikea.