Raikasta tekopohjavettä ja pohjavettä

Kuopion kaupunkialueella ja maaseutualueiden taajamissa käytetään vettä lähes 20 000 kuutiota päivässä. Suurin osa vedestä on rantaimeytyksellä valmistettua tekopohjavettä.

Kuopion Veden talousveden saanti on hyvin turvattu. Vettä riittää reilusti kattamaan päivittäisen tarpeen sekä myös luotettavan vesihuollon edellyttämät reservit.

Kuopion keskeisellä kaupunkialueella juodaan rantaimeytettyä tekopohjavettä. Alueen päävedenottamoina toimivat Jänneniemen ja Hietasalon vedenottamot.

Tärkein veden käsittelijä rantaimeytyksessä on harju, jossa maaperäolosuhteet tekopohjaveden muodostumiselle ovat hyvät. Lisäksi edellytyksenä rantaimeytykselle on, että harju rajoittuu vesistöön.

– Tärkein veden käsittelijä rantaimeytyksessä on harju, jossa maaperäolosuhteet tekopohjaveden muodostumiselle ovat hyvät. Lisäksi edellytyksenä rantaimeytykselle on, että harju rajoittuu vesistöön, kertoo tuotantopäällikkö Markku Lehtola. 

Rantaimeytettyä tekopohjavettä

Suomessa käytetään talousvesilähteinä pohjavettä, pintavettä sekä tekopohjavettä. Pohjavesi on parasta raakavettä, sillä yleensä se on lähes sellaisenaan talousvedeksi kelpaavaa.

Pintaveden talousvesikäyttö puolestaan vaatii monivaiheisen puhdistusprosessin.

Kolmantena keinona on valmistaa tekopohjavettä. Tekopohjavettä voidaan valmistaa allasimeytyksen, sadetuksen tai Kuopiossa käytössä olevan rantaimeytyksen avulla. Rantaimeytyksessä järvivesi imeytyy vedenoton johdosta harjuun ja muuttuu vedenottokaivoille kulkeutuessaan laatuominaisuuksiltaan pohjaveden kaltaiseksi tekopohjavedeksi.

– Pohjavettä Kuopiossa juodaan Kurkimäessä, Riistavedellä, Vehmersalmella, Karttulassa sekä Nilsiässä, kertoo Lehtola. Alueilla on paikalliset ottamot. Pintavettä meillä käytetään vain varavesilähteenä ja Itkonniemen vesilaitoksella on varavesivalmius järviveden ottoon, Lehtola jatkaa. Kaikkiaan kaupunkialueen vedenkulutus on noin 17 000 m3/vrk ja muilla alueilla yhteensä n. 2 000 m3/vrk.

Biologinen laitos ei käytä kemikaaleja

Jänneniemen vedenottamo on täysin biologinen laitos, joka ei käytä lainkaan kemikaaleja. Suodattuessaan maakerrosten läpi järvivedestä poistuvat mikrobit sekä humus. Imeytymisprosessi on pitkä, se kestää kahdesta viiteen kuukautta.

– Rantaimeytyksen ongelmana kuitenkin on, että veteen liukenee rautaa ja mangaania. Myös veden kovuus eli kalsium- ja magnesiumpitoisuus nousevat. Rauta ja mangaani poistetaan tehokkaasti Jänneniemen vedenkäsittelylaitoksella. Kalkista ei ole terveyshaittaa, pikemminkin päinvastoin, sillä kalkki on elimistölle tärkeä kivennäisaine. Kovaa vettä pidetään terveydelle parempana kuin hyvin pehmeää. Vedessä oleva kalkki on edullista myös verkoston kannalta, sillä se vähentää veden syövyttävää vaikutusta, Markku Lehtola kertoo.

– Jänneniemen veden kalkkipitoisuus laimenee sopivasti, kun se sekoitetaan Itkonniemen vesilaitoksella Hietasalosta saatavaan veteen.

Veden laatu kiinnostaa ihmisiä ja myös kalkkipitoisuudesta kysytään säännöllisesti.

– Kuopion talousvesi on taatusti terveellistä, mutta juuri kalkista kysytään usein. Kalkkipitoisuuden haittana on, että vedestä jää vaalea jälki esimerkiksi keittiön pinnoille, kun se kuivuu, koska kalkki ei haihdu. Tämän me tiedämme ja ongelmaan auttaa vain pintojen huolellinen pyyhkiminen kuivaksi. Saostumien ja kovettumien poistoon sopivat happamat pesuaineet tai laimea sitruunahappo.

Vesi on tutkittua ja turvallista

– Toinen yleinen kysymys koskee klooria, jolle Kuopion veden väitetään maistuvan. Kloori on turvallisuuden kannalta välttämätöntä, sillä se takaa talousveden hygieenisen laadun. Sitä on kuitenkin vesilaitokselta lähtevässä vedessä vain 0,4 milligrammaa litrassa, mutta tuo pienikin määrä voi aiheuttaa veteen kloorin hajua.

– Muuta haittaa kloorista ei ole. Sekä vedenottamoilta että Itkonniemeltä verkostoon lähtevä vesi on tutkitusti puhdasta ja turvallista. Klooria lisätään vain varotoimenpiteenä, koska se estää bakteerien lisääntymistä vesijohtoverkostossa. Kloorin määrästä tai ylärajasta ei Lehtolan mukaan ole mitään varsinaista sääntöä tai suositusta.

Kalkista ei ole terveyshaittaa, pikemminkin päinvastoin, sillä kalkki elimistölle on tärkeä kivennäisaine. Kovaa vettä pidetään terveydelle parempana kuin hyvin pehmeää.

– WHO:n suosituksissa annetaan talousveden kloorin maksimipitoisuudeksi 5 milligrammaa litrassa eli yli kymmenkertainen määrä meidän käyttöön verrattuna, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa sen määrä vaihtelee yleisesti yhdestä kolmeen milligrammaan.

– Kloorin hajuhaitat tuntuvat lähinnä niissä kiinteistöissä, jotka sijaitsevat parin, kolmen kilometrin säteellä Itkonniemen vesilaitoksesta. Kauempana sitä ei yleensä voi aistinvaraisesti enää todeta. Kloorin haju myös haihtuu nopeasti, kun vettä lasketaan lasiin.

Raikasta vettä verkostoon

Kuopion vesihuolto on hyvin turvattu. Kummatkin päävedenottamot pystyisivät hätätilanteessa yksin tuottamaan tarvittavan vesimäärän, minkä lisäksi Itkonniemen laitoksella on täysi valmius käynnistää pintavedenotto ja sen käsittelyn vaativa prosessi.

Vesilaitokselta lähtevä vesi on raikasta. Sen lämpötila on vuodenajasta riippuen 5-9 astetta. Matkallaan vesijohtoverkostossa vesi kuitenkin lämpenee ja saattaa nousta paikoitellen jopa 14 asteeseen.

Vesilaitokselta lähtevä vesi on raikasta. Sen lämpötila on vuodenajasta riippuen 5–9 astetta. Matkallaan vesijohtoverkossa vesi kuitenkin hiukan lämpenee.

– Juuri syksyisin, syys- lokakuussa, se on lämpimimmillään ja kylmimmillään maalis- huhtikuussa, Markku Lehtola kertoo.

Koska vesi maistuu parhaalta kylmän raikkaana, sitä kannattaa hetki juoksuttaa. Suurissa kerrostaloissa vettä voi aamuisin joutua juoksuttamaan runsaastikin, koska kiinteistön oma verkosto on niin pitkä ja vesi lämpenee verkostossa. Verkostossa seisovan veden ongelma on suurimmillaan esimerkiksi kouluissa ja virastotaloissa, joissa veden käyttö on viikonloppuisin tosi vähäistä.

– Silloin se on seisoessaan lämmennyt ja saattaa tuntua tunkkaiselta. Vaarallista se ei kuitenkaan ole, Markku Lehtola korostaa.

Tuotantopäällikkö Markku Lehtola Jänneniemen tekopohjavedenottamolla.