Kirjoituskilpailu herätti kynäilijät
Kuopion Veden Pisaroita-asiakaslehden edellisessä numerossa julkaistu kirjoituskilpailu aiheella ”Vesi” sai innostuneen vastaanoton. Kirjoituksia kilpailuun tuli useita kymmeniä, ja niinpä raadilla oli vaikea tehtävä laittaa kirjoituksia järjestykseen.
– Kaikki kirjoitukset olivat hyvin ansioituneita, ja tehtävämme olikin todella vaikea, raadin puheenjohtajana toiminut Kuopion Veden toimitusjohtaja Kirsi Laamanen kuvailee.
Voittajaksi selviytyi raadin yksi-mielisellä päätöksellä lääkäriksi opiskeleva Erika Olkku kirjoituksellaan ”Vedestä syntynyt”.
Raati halusi lisäksi antaa myös neljä kunniamainintaa. Kunniamaininnan saivat Leena Korhonen, Eija Lehto, kolmetoistavuotias Eva Alonen ja kahdeksanvuotias Viivi Koskinen.
Kunniamaininnan saaneille on toimitettu yllätyspalkintona 50 euron lahjakortti kirjakauppaan.
– Haluamme kiittää kaikkia kirjoittajia osallistumisesta kilpailuun. Lämpimät onnittelut vielä kerran voittajalle ja kunniamaininnan saaneille.
Ensimmäinen palkinto
Erika Olkku - Vedestä syntynyt
”Onko vesi mennyt?” Professori tiukkaa minulta. Hän on kuusissakymmenissä ja kantaa valkoista takkiaan arvokkaasti. Katseeni laskeutuu lattiaan ja punastun hieman. Ehkä kiukustun itselleni, koska olen tehnyt aloittelijan virheen, unohtanut kysyä synnyttämään tulevalta äidiltä, onko hänen lapsivetensä jo mennyt. Palaan odotushuoneessa odottavan pariskunnan luo ja kysyn tärkeän kysymykseni. Vajaata puolta vuorokautta myöhemmin pääsen onnittelemaan tuoretta äitiä ja isää. Olen juuri avustanut maailmaan heidän esikoisensa, tomeran tyttövauvan. Huhtikuun päivä kääntyy iltaan, ja juuri hämärän laskeutuessa saan työni päätökseen. Pieni Mustinlampi yliopistosairaalan edustalla on juuri vapautunut jäistään, ja näky on paljaalla ja herkällä tavalla vastasyntynyt.
Joitakin kuukausia myöhemmin sukeltelen jo pintaa syvemmällä. Olen saanut kesätöitä Julkulan sairaalasta, ja helteisten työpäivieni jälkeen uin Niuvan rannalla. Työni mielenterveyden parissa ja uiminen saavat samanlaisia merkityksiä. Taivas ja metsän vihreät puut heijastuvat järven pintaan. Minun on uskallettava rikkoa näyn pinta. On mentävä veteen, tunnettava sen kylmyys, ymmärrettävä sen luonne. Vesi vaimentaa äänet ympärilläni hetkeksi, kunnes olen taas pinnalla ja näen auringon.
Oloni on turvallinen, kun syksyinen sade piiskaa ikkunaa. Syksy tuo taas mukanaan opiskelut ja lukemattomat kirjastossa vietetyt tunnit. Kotiin lähtiessä kylmä sade piiskaa vasten kasvoja. Ystävykset sade ja pimeys eivät ole suosittuja vieraita, mutta tämä on heidän vuodenaikansa, ja kunnioitan heitä parhaani mukaan. Kotona Puijonlaaksossa häädän kylmyyden lämpimässä kylvyssä. Haaveilen jo talvisista hiihtoretkistä Kallaveden jäällä.
Valkean hiljaisuuden keskellä on vain avaruus, joka kuljettaa minua eteenpäin potku kerrallaan. Lihaskireys sulaa Väinölänniemen saunan lauteilla. Nauru raikaa, kun iloinen kohtaa kaltaisensa. Huolet jäävät avantoon, ja kotimatkalla kantamukseni on kevyempi.
Kun uusi kevät koittaa, on tomera tyttövauva jossakin täyttänyt vuoden, ottaa jo askelia ja hapuilee sanoja. Minä tapasin hänet kerran, silloin kun hän syntyi vedestä. Minäkin synnyin vedestä, ja vaikka siitä onkin jo neljännesvuosisata, olen silti vasta opettelemassa elämää.
Kunniamaininta
Viivi Koskinen, 8v - Vesi
Olipa kerran pieni vesipisara,
jonka nimi oli vesi.
Vesi oli yksinäinen vesipisara,
ja se halusi löytää ystävän.
Sitten vesi näki toisen vesipisaran,
jonka nimi oli Koste.
Vesi ja Koste leikkivät elämänsä
loppuun asti.
Kunniamaininta
Eva Alonen - Vesi
Sade ropisi ikkunoihin ja kasteli maata. Kuitenkaan taivaalla ei näkynyt yhtään pilveä! Miten se voi olla mahdollista? Minä ja kaverini olimme minun kotonani. Oli 29.6 C lämmintä. Ei auttanut vesimeloni, jäätelöt eikä sisällä oleminen. Oli tuskastuttavan kuuma. Olimme läkähtyä kuumuuteen. Silloin keksimme sen, mikä olisi pitänyt keksiä jo aikaisemmin. Sadetin on olemassa! Sadetin trampoliinin viereen ja uikkareilla pomppimaan – ja korkealle. Enää ei ollut kuuma, kun vettä tuli ja vesi oli niin kylmää kuin hanasta sai. Vesi on ihmisen auttaja. Jos ei olisi vettä, kasvit eivät kasvaisi, vaan kuihtuisivat. Jos ei olisi kasveja, eläimet eivät voisi syödä niitä, vaan täällä ei olisi eläimiä. Jos ihmisillä ei olisi ravintoa, ihmiset kuolisivat. Maapallo olisi autio. Kuvittele kantavasi 15 l sankoa keskellä savannia seitsemän kilometrin takaa. Tai kuvittele likainen pieni mutalammikko missä pitäisi kylpeä. Eipä olisi herkkua, vai? Maailmassa kaikilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta juoda puhdasta tai edes melkein puhdasta vettä. Jossain kylpyvesi ei ole juomakelpoista ja jos on, sitä on erittäin vähän.
Muistan kun olin pieni ja minua kylvetettiin. Kun oli jano sain hanasta ihanan kylmää vettä. Silloin en tajunnut sitä, että meillä Suomessa on todella hyvin asiat, kun meillä on vesilaitos joka puhdistaa veden ja tuo sen käden ulottuville. Ei ole viiden kilometrin vedenkantomatkoja tai kuralätäköstä juomista.
Kunniamaininta
Leena Korhonen - Kun koko kaupunki jäi ilman vettä ja koulu kastui
Toukokuun viimeisellä viikolla yhtenä aamuna äiti huomasi, että vesihanasta lirisi vettä vain hyvin hitaasti. Olimme pari vuotta aiemmin muuttaneet uuden kerrostalon neljänteen kerrokseen Puijonkadulle. Asunnossa oli tietysti kylpyhuone ja vesivessa. Varmuuden vuoksi äiti laski kylpyammeen täyteen vettä, että saataisiin ainakin WC:n huuhteluvesi, jos veden tulo loppuu. Samoin hän varasi maitohinkkeihin juomavettä. Koulussa rehtori ilmoitti keskusradiossa heti aamuhartauden jälkeen, että vesilaitokselta Huuhanmäen vesisäiliöön menevä putki oli yöllä rikkoutunut ja vikaa etsittiin. Hän sanoi, että vesihanoja ei saa avata eikä koulun WC:tä käyttää, koska huuhteluvettä ei saanut. Päivän kuluessa selvisi, että päävesijohto oli rikkoutunut ratapihalla veturitallien kohdalla ja sitä korjattiin parhaillaan. Vesipulan arvioitiin kestävän seuraavaan päivään asti, kun vesisäiliö pikkuhiljaa tyhjenisi.
Sinä päivänä palokunta rahtasi tankkiautoilla vettä kaupungin ulkopuolella olevista kaivoista sairaaloihin. Uusi keskussairaalakin, jossa hätätilanteisiin oli varauduttu mm. varavoimalalla, kärsi veden puutteesta. Tämän tapahtuman jälkeen sinne kuulema tehtiin porakaivo. Limonadit ja vissyvedet loppuivat kaupoista, ja kaupungilla kerrottiin huhua, että sinä päivänä syntyneet lapset olisi vanhalla synnytyslaitoksella pesuveden puutteen vuoksi pesty pilsnerillä! Jotkut akat pohtivatkin, että miten kovia kaljajuoppoja noista lapsista sitten aikuisena tulisi. Huhu ei kuitenkaan tainnut olla totta. Koulusta tullessani samassa rapussa asuvat kolme vilkasta pikkupoikaa hihkuivat riemuissaan: ”tänään ei tarvitse pestä kun ei tule vettä!” Mutta heidän isänsä komensi koko pesueen autoon sanoen: ”Nyt mennään mökille”. Meidän isä soitti tuttavalleen, joka asui omakotitalossa Pitkälahdessa. Tämä toivotti meidät tervetulleiksi hakemaan vettä kaivosta ja saunomaan. Toinenkin hellepäivä kului ilman johtovettä. Vanhoja puutaloja, joissa oli ulkohuussi, oli vielä jäljellä paljon. Ja pusikoissa näkyi ihmisiä kykkimässä, varsinkin lapsia.
Suraavana aamuna koulun alkaessa ihmettelimme pihalla seinässä neljännen ja viidennen kerroksen välillä näkyvää suurta tummaa läikkää. Minulla oli ensimmäiset tunnit käsitöitä ja pohjakerroksessa, puoliksi maan alla olevassa luokassa oli kattoventtiilin kohdalla lattialla suuri vesilätäkkö. Opettaja käski järjestäjän hakemaan siivouskomerosta lattialuuttuja ja kuivaamaan veden. Käsityötunnin jälkeen ylemmissä kerroksissa meitä kohtasi aavemainen näky: Käytävien päässä katosta tippui vettä ja alla oli ämpäreitä ja pesusoikkoja. Ja kaikkialla haisi märkä laasti. Vettä oli alkanut tulla joskus yöllä, ja kun vahtimestari oli joskus kuuden jälkeen mennyt koululle, niin ylin kerros oli tulvinut ikkunoita myöten veden vallassa. Päivän mittaan monet oppilaat olivat aukoneet vesihanoja kemian luokassa nähdäkseen, joko vettä tulisi, ja joku hana oli jäänyt auki. Todistetusti syyllisiä ei koskaan löytynyt. Ja se riesa siitä ”vedenpaisumuksesta” oli, ettei kevään viimeisillä tunneilla voitu soittaa levyjä, kun sähköt olivat vesivahingon takia poikki.
