Yhteistyöllä ja hyvällä suunnittelulla

Verkostosaneerauksilla ja säännöllisellä huollolla ylläpidetään veden laatua, toimitusvarmuutta ja kohtuullista hintatasoa. Tiedottaminen, yhteistyö eri toimijoiden kanssa sekä varautuminen häiriötilanteisiin ovat tärkeä osa laadun varmistamista.

Verkostosaneerauksilla ja säännöllisellä huollolla ylläpidetään veden laatua, toimitusvarmuutta ja kohtuullista hintatasoa. Tiedottaminen, yhteistyö eri toimijoiden kanssa sekä varautuminen häiriötilanteisiin ovat tärkeä osa laadun varmistamista.

Kuopion Veden vesijohtoverkoston kokonaispituus on noin 960 kilometriä. Keskeisen kaupunkialueen osuus on noin 440 km, josta päävesijohtoverkosto siirtolinjat mukaan lukien on noin 80 kilometriä. Verkoston ikä ja saneeraustarve vaihtelevat. Yli satavuotiaat johto-osuudet saneerattiin loppuun viime vuonna.

– Suurin saneeraustarve on 1960–1970-luvun päävesijohdoilla, joita on saneeraamatta vielä kolmisenkymmentä kilometriä, suunnittelupäällikkö Marja Stjerna laskee.

Osa verkostosta on tehty aikanaan huonompilaatuisista ja häiriöherkemmistä materiaaleista. Verkosto-osuudet, joilla maaperäolosuhteet ovat huonot ja saneeraus on myöhemmin hankalaa tai työturvallisuuden kannalta riskialtista, kuten moottoriteiden varsilla, pyritään siirtämään saneerauksen yhteydessä parempaan paikkaan. Putken kestävyyteen ja käyttöikään vaikuttavat useat tekijät, kuten putkimateriaali, maaperäolosuhteet sekä raakaveden ja asennustyön laatu.

– Vuosisadan alussa käytettiin laadukkaita materiaaleja ja työ tehtiin hyvin. Sotien jälkeen oli pulaa kaikesta ja 70-lukua leimasi kaupungistuminen ja kiireinen rakentaminen. Materiaalit ja työn laatu olivat heikompaa, kertaa verkostopäällikkö Kari Kuosmanen rakentamisen historiaa.

Uuden putken elinkaari on 50–100 vuotta

Takavuosiin verrattuna sekä asennustekniikka, toimintatavat että materiaalit ovat kehittyneet. Päävesijohdon saneeraus maksaa keskimäärin 1000–1500 euroa metriltä. Viime syksynä aloitetun Itkonniemen päävesijohdon ensimmäisen saneerausvaiheen metrihinta lähenteli jopa 2000 euroa.

–Saneeraukseen sisältyi paljon verkostotekniikkaa, jonka avulla putkisto-osuudet saadaan jatkossa erotettua helposti toisistaan, mikä taas helpottaa huoltoa ja puhdistusta sekä ennaltaehkäisee häiriöitä, Stjerna kertoo.

Vedenjakelun toimintavarmuutta parantaa myös se, että vettä voidaan johtaa jakeluun useita syöttösuuntia käyttäen. Itkonniemen vesilaitokselta talousvesi johdetaan jakeluun useamman päävesijohtoyhteyden kautta. Vaikka joku päävesijohtoyhteyksistä olisi poissa käytöstä, vedenjakelu toimii normaalisti.

Saneerauksissa satsataan laadukkailla materiaaleilla tehtävään huolelliseen asennustyöhön, jotta verkoston käyttöikä olisi mahdollisimman pitkä, 50–100 vuotta.

– Mitä pitempään putket kestävät, sitä vähemmän aiheutuu häiriöitä. Tämä antaa resursseja myös uuden rakentamiseen, Kuosmanen kertoo.

Päävesijohdon saneeraustyö on vaativaa sekä suunnittelijoille että rakentajille. Suunnittelussa työturvallisuus ja vesihuollon häiriötön toimivuus saneerauksen ajan ovat tärkeimmässä osassa.

– Hyvästä ennakkosuunnittelusta huolimatta kaikkia työvaiheita ei voida toteuttaa täysin häiriöttömästi ja tietyt työvaiheet voivat irrottaa verkostoon ajan myötä kertynyttä sakkaa. Kun työskennellään lähellä laitosta sijaitsevilla verkosto-osuuksilla, yltävät vedenlaatuhäiriöiden vaikutukset laajalle alueelle, kertoo yleis- ja toteutussuunnittelusta vastannut suunnitteluinsinööri Tiia Karjalainen.

Itkonniemen saneerauksen yhteydessä viime syksynä ilmennyt laajempi vedenlaatuhäiriö syntyi saneerattavan päävesijohdon sulkemisen yhteydessä, kun päävesijohdon kautta normaalitilanteessa kulkeva vesimäärä johdettiin muille verkostoyhteyksille. Samalla verkostossa tapahtuneet virtaamamuutokset irrottivat putkistoihin ajan myötä kertynyttä rauta- ja mangaanisaostumaa, joka aiheutti veden värjääntymistä.

– Uusiin vesijohtolinjoihin asennetaan verkostotekniikkaa, joka mahdollistaa verkoston puhdistamisen ennen saneerausta. Vanhemmissa linjoissa tätä mahdollisuutta ei välttämättä ole, Karjalainen kertoo.

– Saneerauksella ja verkoston ylläpidolla turvataan laadukas vesi ja myös kohtuullinen hintataso, kertovat Kuopion Veden verkostopäällikkö Kari Kuosmanen, suunnittelupäällikkö Marja Stjerna ja suunnitteluinsinööri Tiia Karjalainen.

Opettavainen tositilanneharjoitus

Sakka saavutti syksyllä yllättäen myös Kuopion yliopistollisen sairaalan, KYSin. Sairaanhoitopiirin turvallisuuspäällikkö Olli Siitosen mukaan tilanteesta saatiin kuitenkin melko nopeasti niskalenkki.

– Kuopion Vedelle kiitos siitä, että tankkiauto saatiin äkkiä pihaan. Loppu olikin omaa organisointia eli ämpäreiden hankkimista ja Intrassa tiedottamista. Tärkeintä oli saada osastoille nopeasti toimintaohjeet, Siitonen kertoo ja myöntää häiriön olleen opettavainen tositilanneharjoitus, joka muistutti veden tärkeästä merkityksestä sairaalalle.

Laatuhäiriön jälkeen KYSin ohjeistuksia on tarkennettu ja valmius-, varautumis- ja jatkuvuudenhallintasuunnittelua täsmennetty. Varautumisen kannalta on tärkeää, että KYSissä on omaa LVI-osaamista.

Hyvästä ennakkosuunnittelusta huolimatta kaikkia työvaiheita ei voida toteuttaa täysin häiriöttömästi.

– Suunnittelemme vedensuodattimien hankintaa ja olemme täsmentäneet suunnitelmaa siltä varalta, että vettä ei tulisi ollenkaan, sairaanhoitopiirin kiinteistöhallinnon LVI-insinööri Reetta Turtiainen jatkaa.

Monet tahot ovat varanneet itselleen lisää vedenkuljetusastioita. KYSilläkin on nyt 350 muoviämpäriä varastossa.

– Häiriöitä ja katkoksia tulee vääjäämättä sähkön ja veden kanssa. Kuopion Vesi tekee parhaansa, mutta myös meidän pitää varautua häiriötilanteisiin, Siitonen päättää.

Hyvää ja toimivaa yhteistyötä

Kuopion Veden toiminnassa korostuu tiedottamisen tärkeys ja tiivis yhteistyö eri tahojen kanssa.

– Olemme tehneet valtavasti yhteistyötä esimerkiksi KYSin kanssa miettien töiden ajoittamista, työvaiheita ja käyttöönottoa. Yhteistyö on saumatonta myös kaupungin turvallisuuspäällikkö Lauri Holapan kanssa, joka on vaikuttanut aktiivisesti koko kaupunkiorganisaatioon varautumisen suhteen, Stjerna toteaa.

Myös Lauri Holappa sanoo huomanneensa, että tilanteen aikainen toiminta sujuu huomattavasti paremmin, kun yhteistyötä tehdään jo varautumis- ja häiriötilannesuunnitelmia laatiessa. Alueen varautumiskriittiset toimijat tapaavat toisiaan säännöllisesti pohtien yhdessä käytännönläheisiä ratkaisuja erilaisten häiriötilanteiden hallintaan. Viranomaisten ja muiden toimijoiden varautumisen lisäksi olisi erityisen tärkeää, että jokainen kuntalainen itse huolehtisi myös omatoimisesta varautumisestaan. Ideaalitilanteessa häiriö­tilanteista selvittäisiin itsenäisesti vähintään kolmen vuorokauden ajan, on sitten kyse veden, sähkön tai päivittäistavaroiden toimitushäiriöistä.

– Tuntemukseni on, että lokakuisen vedenlaatuhäiriötilanteen myötä moni kuopiolainen hankki varavesiastioita, mikä on pelkästään hyvä asia. Tuolloin Kuopion Vedellä ei ollut vielä käytössään tekstiviestijärjestelmää, jolla nyt pystytään entistä täsmällisempään häiriötilanneviestintään asiakkaille, Holappa huomioi.

Seuraava päävesijohdon saneeraushanke sijaitsee Volttikadulta Savilahteen kulkevalla osuudella. Uusien putkien saneerausväli halutaan saada mahdollisimman pitkäksi. Tulevaisuuden suunnittelutyötä haastaa esimerkiksi tiivistyvä rakentaminen.

– Kaupungin kasvaessa ei vanhojen vesijohtojen putkikoko kaikilla alueilla välttämättä riitä. Tiiviisti rakennetuilla alueilla ja maan alle rakentaessa putkia joudutan siirtämään myös tulevien rakennuksien tieltä, Kuosmanen kertoo.

– Valmiussuunnittelu ja toimintamallien jatkuva kehittäminen on tärkeää. Sairaalan tulee toimia koko ajan, vaikka häiriö on päällä, toteavat Kuopion sairaanhoitopiirin turvallisuuspäällikkö Olli Siitonen ja sairaanhoitopiirin kiinteistöhallinnon LVI-insinööri Reetta Turtiainen.