Kuopion ensitanssija

Jorma Uotinen on tanssija, koreografi ja laulaja. Hän ei juo viiniä eikä olutta, vaan on sitä mieltä, että vesi on ihmiselle fundamentaalinen juttu.

Jorma Uotinen on tanssija, koreografi ja laulaja. Hän ei juo viiniä eikä olutta, vaan on sitä mieltä, että vesi on ihmiselle fundamentaalinen juttu.

Taiteilijoiden haastattelut ovat mielenkiintoisia. Heillä on aina sanottavaa, he ovat kiinnostavia ja luovia. Tietenkin! Hehän ovat ilta toisensa jälkeen keränneet teostensa äärelle ihmisiä, jotka haluavat kuulla, nähdä ja kokea jotain ainutkertaista. Sitähän se taiteen harrastaminen on: halua täyttää yksi hetki elämästään jollain muulla kuin tavallisella arjella. Ylevä aloitus haastattelulle, mutta totta.

– Kyllä minulle on kesken esityksen huudettu: "Turhaa tanssia!"

Näin Jorma Uotinen palauttaa maan pinnalle ja siirtää taiteen sinne, minne se kuuluukin – kansalle. Hän haluaa tehdä selväksi, että mistään elitismistä ei kulttuurin harrastamisessa tai tekemisessä ainakaan ole kyse. Eikä sitä tavoitella missään nimessä myöskään Kuopiossa.

– Tanssi kuuluu ehdottomasti kaikille. Kuopio Tanssii ja Soi voi olla minun näköiseni, koska olen ollut taiteellisena johtajana valitsemassa ohjelmistoja jo kymmenen vuotta. Kaikkien esitysten ei kuitenkaan tarvitse olla minun ehdottomia suosikkejani.

Vaikka kyse on kansainvälisestä tanssifestivaalista, sen pitää kuitenkin olla tapahtuma, jonne kaikkien on helppo tulla.

– Koen, että tehtäväni on huolehtia ohjelmiston kiinnostavuudesta ja monipuolisuudesta sekä siitä, että taiteelliset kriteerit täyttyvät. Jos esitykset olisivat vain todellisille tanssin harrastajille ja ammattilaisille, tapahtuma olisi varmaan kuollut jo ajat sitten. Vaikka kyse on kansainvälisestä tanssifestivaalista, sen pitää kuitenkin olla tapahtuma, jonne kaikkien on helppo tulla.

– Sen vuoksi esimerkiksi ilmaiset toritapahtumat ovat tärkeitä, Uotinen sanoo.

Pori, Helsinki, Kuopio ja Pariisi

Ei ole ainakaan täysin liioiteltua sanoa, että Jorma Uotinen on Kuopion oma ensitanssija. Perusteluiksi riittää viimeiset kymmenen vuotta taiteellisena johtajana ja omat säännölliset esiintymiset jo 1970-luvulta lähtien. Todellisuudessa Uotista ei kuitenkaan voi kahlita tai lokeroida mihinkään. Tavallaan voi yrittää hahmottaa kuviota, jonka karttapisteitä ovat Pori, Helsinki, Kuopio ja Pariisi.

Tosin sekään ei vielä kerro sitä, että hän on taiteilijana tehnyt työtä yli neljässäkymmenessä maassa. Sellaiset ihmiset ovat joskus niin suuria tähtiä, että uskaltavat olla juuri sellaisia kuin ovat. He ymmärtävät oman arvonsa, mutta myös sen, että maailmalla on muitakin. Menestyäkseen pitää tehdä paljon työtä, mutta myös luottaa itseensä.

– Lavalle ei voi koskaan mennä tekemään "alennusmyyntiesitystä". Aina pitää pyrkiä parhaimpaansa.

– En oikein ymmärrä sitä, että puhutaan itsensä ylittämisestä. Mielestäni ihminen ei voi koskaan ylittää itseään. Sen sijaan hän voi ylittää oman tavanomaisen tasonsa. Tärkeätä on luottaa itseensä ja tehdä työtä sen eteen, että oma taso on korkea, Uotinen sanoo.

Hänelle tämä kirkastui, kun hän pyrki tanssijaksi Pariisin oopperaan ja kun valmistautui ensimmäiseen esitykseen.

– Ajattelin, että minut on valittu tänne, joten kannattaa uskoa omiin mahdollisuuksiin.

Uotisen mielestä tämä ei kuitenkaan ole suomalaisille helppoa. Tyypillistä on, että suomalainen vastaa "tää on nyt vain tällainen vanha", jos hänen takkiaan kehutaan..

– Minä muuten sanon, että eiks olekin hieno. Tämä on Tukholmasta.

Jorma Uotisen mielestä tanssijan on tärkeää luottaa itseensä ja tehdä työtä sen eteen, että oma taso on korkea.

Kuopiossa ollaan avoimempia

Koska Uotista on vaikea sijoittaa karttapallolla yhteen ainoaan pisteeseen, täytyy tyytyä siihen, että hän sanoo olevansa aina porilainen ja kehuvansa Poria kollegansa, tanssija-koreografi Tero Saarisen kanssa. Hän kuitenkin asuu Helsingin Töölössä, viihtyy Café Ekbergillä Bulevardilla, eikä pääse monta metriä ilman, että on pysähdyttävä juttelemaan tuttavan kanssa. Pariisin hän kuitenkin mainitsee yhdeksi kotikaupungikseen ja toteaa, että onhan se jotain ihan muuta. No varmaan on, mutta entä sitten Kuopio?

– Kuopio on kaunis kaupunki ja minulle tärkeä, koska olen tanssinut siellä jo 1970-luvulta lähtien. Siellä ihmiset ovat avoimempia ja välittömämpiä kuin esimerkiksi Porissa, missä ei voi mennä spontaanisti vierailulle. He vain raottavat ovea ja kysyvät: "Mitä?"

– Kuopiossa voivat täysin vieraatkin ihmiset pysähtyä juttelemaan kadulla ja kysyä voisiko ottaa yhteiskuvan.

Ennen pyydettiin nimikirjoituksia, mutta nyt otetaan yhteiskuvia. Ei se minua häiritse, eihän siihen kauan mene, Uotinen sanoo.

Hän ei näe omaa julkisuuttaan haittana tai rasitteena. Hän on tottunut siihen ja se on osa elämää.

– Itse en kuitenkaan voisi kuvitella, että menisin Helsingissä ratikkaan tai torille ottamaan itsestäni selfietä, Uotinen sanoo ja nauraa.

"Halusin ostaa Porin teatterin"

Jorma Uotinen aloitti tanssin toden teolla vasta 16-vuotiaana. Lopullisen päätöksen hän kuitenkin teki 19-vuotiaana sairastettuaan
Guillain-Barrén-oireyhtymän, joka vei häneltä puhe- ja liikuntakyvyn. Silloin hän päätti ryhtyä tanssijaksi, jos toipuu sairaudesta. Tätä ennen teatteri oli hänelle kaikki kaikessa jo pienestä lapsesta lähtien.

– Olen aina rakastanut esiintymistä, minkä vuoksi teatteri veti puoleensa. Sanoin viisivuotiaana, että ostan Porin Teatterin ja pistän kaikki sukulaiseni näyttelemään. Olin myös sanonut isoäidilleni, että haluun teatteriin, että pääsen teeskentelemään.

Uotisen upea ura lähti siis teatterin kautta. Toki hän tanssi musiikkinäytelmissä, mutta alkoi toden teolla panostaa tanssiin vasta kun pyrki koetanssin kautta Kansallisbalettiin.

– Silloin oli miestanssijoista kova pula, joten pääsin, Uotinen sanoo itse.

Vaatimattomuutta tai totta, sitä on vaikea sanoa, mutta totta ainakin on, että siitä alkoi kova työ, joka teki hänestä kansainvälisen tähden.

– Nyt on tanssit minun osaltani tanssittu. Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalia johdan vielä mielelläni ja esiinnyn laulajana. Sitä olen tehnyt vasta 15 vuotta ja teen sitä varmaan niin kauan kuin pää vielä pelaa.

Jos tanssit on tanssittu, meneekö kuitenkin spagaatti?

– No menee, minä harrastan joogaa, Jorma Uotinen sanoo.