Vettä ei lotrata – eikä pihdata

Vesi on läsnä kuopiolaisen lapsiperheen elämässä niin arjessa ja harrastuksissa kuin lomillakin. Perheeseen kuuluu isä Hannu Haaranen, äiti Hanna Reijonen ja lapset Anni ja Nuutti.

He käyttävät vettä järkevästi, keskikulutus on henkeä kohden noin 100 litraa vuorokaudessa.

Hanna Reijonen ja Hannu Haaranen asuvat omakotitalossa Kuopion luonnonkauniissa Saaristokaupungissa. Rakentamisen ammattilaisena Hannu on valinnut taloon energiaystävälliset sähkölaitteet ja modernit, vettä säästävät vesipisteet, mutta muuten nelihenkinen perhe käyttää vettä juuri sen verran kuin laadukas elämä edellyttää.

– Vettä ei turhaan lotrata, mutta emme me sitä pihtailekaan, Hanna Reijonen sanoo.

Hannu Haaranen on koulutukseltaan rakennusinsinööri, joten ehkä senkin vuoksi hän seuraa vähän tarkemmalla silmällä asumisen kustannuksia kuin monet muut.

– Perheen vedenkulutus on melko normaalissa reilussa sadassa litrassa henkeä kohden vuorokaudessa. Enemmän tulee ehkä kuitenkin seuratuksi kokonaisenergiankulutusta, koska talomme on erittäin aurinkoisella rinnetontilla ja keväästä lähtien lämmöt nousevat auringon vuoksi helposti turhankin korkeaksi, Hannu Haaranen kertoo.

Keskimääräinen vedenkulutus Suomessa on noin 140 litraa vuorokaudessa, joten hukkakuluttajia ei perheessä todellakaan olla ja vesilaitteet ovat kunnossa.

– Ehkä kulutuskin on nyt vähän kasvamaan päin, koska lapset, Anni kuusi vuotta ja Nuutti neljä vuotta, ovat jo varttuneet sen verran suuriksi, että voivat käydä suihkussa yksin esimerkiksi saunomisen yhteydessä.

– Suihkuaikoja ei ainakaan toistaiseksi ole tarvinnut rajoittaa, eikä meillä ole mitään poreammeitakaan, jotka ovat vedenkulutuksen kannalta yleensä suihkua pahempia vedenkuluttajia, Hanna sanoo.

– Nuutin mielestä meillä amme kyllä on, mutta se on tosiasiassa perinteinen lastenamme, johon hän pikkumiehenä juuri ja juuri vielä mahtuu, Hanna lisää.

Kasteluun sadevettä

Hannan ja Hannun koti sijaitsee kauniissa rinteessä joka on maaperältään kuiva ja kallioinen.

Pihalle on istutettu kasveja ja perustettu nurmikko, joten kulutus kasvaa etenkin kuumina kesinä, koska niitä on pakko kastella.

 – Se kuuluu kuitenkin normaaliin elämiseen ja tarpeen vaatiessa käytetään myös sadettajaa nurmikon hengissä pysymisen varmistamiseksi.

– Olemme myös järjestäneet sadeveden keruun siten, että autotallin katolta keräytyvät sadevedet eivät mene hulevesiviemäriin, vaan tynnyriin, josta otetaan kasteluvettä, Hannu kertoo.

Molemmat ovat kuitenkin sitä mieltä, että veden säästäminen ei ole mikään järkevä tavoite, jonka nimissä tulisi tinkiä mukavuudesta. Talousvesi on kuitenkin Suomessa ja Kuopiossa heidän mukaansa edelleenkin suhteellisen halpaa.

– Kulutuslukemia kannattaa kuitenkin seurata lähinnä sen vuoksi, että huomaa ajoissa, jos jossain on vuotoja. Tippuvat hanat ja vuotavat vessat on syytä korjata heti, sillä se on oikeasti sitä turhaa kulutusta. Yllättävä kulutuksen kasvu voi myös olla merkkinä siitä, että jossain on putkirikko tai vuoto, Hannu korostaa.

Lapsiperheen kulutusta

Hannan mielestä lapsiperheen vedenkulutuksessa on paljon sellaista, mistä ei todellakaan voi tinkiä.

– Laitehankinnoissa kannattaa kuitenkin olla huolellinen ja harkitseva. Energialuokitukset ja alhaiset vesimäärät ovat ominaisuuksia, joita on syytä suosia, Hannu toteaa.

Pyykkiä tulee nelihenkisessä perheessä reippaasti ja pesukoneen pitää pyöriä päivittäin.

Laitehankinnoissa kannattaa olla harkitseva. Energialuokitukset ja alhaiset vesimäärät on hyvä huomioida.

Pyykkiä eivät tuo pelkästään lapset. Sen kerryttämiseen osallistuvat myös vanhemmat, joille kaikenlaiset liikuntaharrastukset ovat tärkeitä. Hanna käy pelaamassa sählyä työporukan kanssa ja Hannu yhteistyökumppaneiden kanssa jääkiekkoa. Sen lisäksi molemmat käyvät kuntosalilla ja lenkeillä. Pyykkikertymät lienevät taatut myös tulevina vuosina, koska sekä Anni että Nuutti kävivät viime talvena KalPan Leijonaluistelukoulussa hakemassa aktiiviliikunnan kipinän.

Liikkumisen ja metsässä vaeltamisen mieltymykset juontavat juurensa Hannan ja Hannun nuoruuteen. Molemmat ovat kotoisin Pohjois-Karjalasta, Hanna Outokummusta ja Hannu Polvijärveltä.

– Ensimmäiset treffimmekin tapahtuivat luonnossa, yhteisellä kahdentoista järven kanoottiretkellä Outokummun Erä- ja luontokeskuksessa, Hannu muistelee.

Metsästyksen lisäksi kalastaminen on Hannulle edelleen tosi mieluisa harrastus, minkä vuoksi toiveena olisi oman veneen hankkiminen myös Saaristokaupunkiin, jolloin ei aina tarvitsisi lähteä kotipuoleen kalaan.

Saaristokaupungin tarjoamat harrastusmahdollisuudet ovat runsaat. Löytyy luontoa, lenkkipolkuja hiihtolatuja sekä kaikenlaisia muita harrastusmahdollisuuksia, joten liikkuminen ja harrastaminen ovat molempien mielestä vain itsestä ja omasta viitseliäisyydestä kiinni.

Perheen lapsille uiminen uimahallissa on kuitenkin yksi asia ylitse muiden.

– Uimahalliin meno on heille kuin palkinto, josta he todella iloitsevat. Uida he eivät vielä osaa, mutta kellukkeet ovat ahkerassa käytössä.

Vesi on siis läheisesti mukana perheen elämässä, arjessa, harrastuksissa ja lomilla.

– Mielestäni Suomi on veden suhteen ykkösmaita maailmassa. Missään ei varmasti ole näin hienosti järjestettyä vesihuoltoa, eikä missään tietenkään tällaisia maisemia. Hiljaista, rauhoittavaa luontoa, jossa voi sienestää ja marjastaa, puhtaita järviä, joissa voi uida ja kalastaa, Hanna sanoo. 

Nuutilla riittää energiaa loputtomasti sisaren Annin sekä äidin ja isän iloksi. Hanna Reijonen ja Hannu Haaranen elävät liikkuvaista lapsiperheen elämää Saaristokaupungissa, veden äärellä.